Hellyttävä raitapaita

Perusviikonloppu takana ja taas uusi työviikko edessä.

Eilen leikkasin sisäpihan ruohon, ehkä

toiseksi viimeistä kertaa tänä suvena.

Vaan mistäs sen tietää, jospa vielä kasvaa hyvinkin pitkään.

Eiliseksi oli ennustettu sadetta, onneksi se tuli

vasta yömyöhäällä, ehti vuodevaatteet tuulettua 

ja pyykit kuivua kaikessa rauhassa.

Sateen ropina oli rauhoittavaa

puhtaiden lakanoiden välissä.

Leivoin kaksi piirakkaa, valmispohjiin kylläkin.

Toiseen laitoin  samanlaisen muruseoksen

päälle kuin viimeksikin.

Nyt vain herukoiden tilalle raparperia ja karpaloita.

Vien siivoojille ja keittäjälle puolet,

maistuu se heillekin.

Toinen pohja oli suolaiselle piirakalle,

siihen laitoin broileria, sipulia, fetaa

ja kerma/rahka/kananmunaseos niiden päälle.

Ah, oi ja voi, maistuipas hyvältä.

Viron pesällä Nori on alkanut pitään puoliaan,

lauantai aamuna huuteli ruokaa pesän reunalla.

Ennen kuin kala tuli, saapui S8 siihen ja sai kalan,

 mutta Nori nappasi sen itselleen ja söi kokonaan.

Selviää maailman tuiskuissa!

Tarkempaan seuraavat olivat saaneet hyviä kuvia napattua.

Tämä otos on omalla heikolla kamerallani

näytöltä aamusumussa.

Työviikko meni "yhtä soittoa" touhutessa.

Päivät olivat lämpimiä ja mäkäräisiä

 oli välitunneilla aivan valtavasti.

Pihalla oli vieläkin 4H:n keräyksen jäljiltä lasinsiruja.

Kahdesti niitä keräilin ja sanoin johtajalle,

olisi kauheaa, jos lapsille jotain tulisi niistä.

Purkaminen on edennyt keittolan osalta,

seinää ja kattoa on saatu pois.

Salin katolla oli pari miestä moottorisahan kanssa

perjantaina.

Pikkuiset ovat aivan ihania,

olin jo unohtanut millaista on olla pylvään päälle nostettuna.

Pikkuinen vesseli, jonka jalat ehtivät enemmän

kuin pää pihan leikeissä,

tuli kertomaan, että olen hänen mielestään mukava.

Aivan hellyttävä ilme, kun hän pää kallellaan katseli.

Korttikuvia tein Fiskarsin leimasimella,

kun saan kabinettikorttipohjia, saan ne valmiiksi,

Päpsy oli tehnyt aivan ihania kortteja

vain leimaten.

Kaikkien"runsaudensarvien" jälkeen sellaiset

kortit ovat mieluisia katsella.

Minullakin on pitsiliina- leimasin,

kokeilen Päpsyn mallia myöhemmin.

Jumbokukalla voisin kokeilla myös

vähillä väreillä tehtyä mustaharmaata mallia.

Postipate toi tilaamani lastenkirjat:

Ella ja kadonnut karttakeppi

ja

Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen.

Fedja setä, kissa ja koira oli luokan hyllyssä ja

aloitin sen lukemisen oppilaille,

se ei ollut kenellekään tuttu.

Seuraavaksi taidan lukea tuon kadonneen 

karttakepin tarinan.

Verkkouutisissa arvosteltiin jonkun koulun

sääntöä, miksi lapset eivät saa tulla pyörillä kouluun.

Sekin on yksi asia, joka ei aukene ulkopuoliselle,

jo yksin koulun piha-alue voi olla liian pieni

pyörien säilytykseen,

puhumattakaan siitä, että pienet ovat

 liian huntaloita kulkemaan pyörillä:

 polkea, ohjata, katsoa ja kuunnella, näyttää suuntamerkkiä ja

 ryhmittyä muun liikenteen seassa!
Jalkakäytäviä ei ole kattavasti,
tien/kadun ylityksiä mahtuu matkan varrelle.

Koulumatka on samaan vakuutukseen kuuluvaa

kuin kouluaika.

Jonkun tutkimuksen mukaan vasta 12v. pystyy 

seuraamaan liikennettä ja polkemaan pyöräänsä.

Joissakin kouluissa raja on vedetty sallitun kohdalla

 viidesluokkalaisiin.

Huolehtimista, vastuunkantoa vai sallimista?

Jonkun lapsen kohdalla asiat hoituisivat ok,

mutta kun kaikkia pitäisi kohdella samoin säännöin,

mihinkäs se raja sitten vedetään?

Kuntopyörän polkeminen on tuottanut tulosta,

vuoden takaiset caprihousut sopivat

ja uni riittää aamuun asti.

Pikkuinen vipeltäjä kävi ihastelemassa perjantain puseroani,

mitähän huomiseksi laitan, jotta lapsille olisi

iloa open asusta?

Satu , Aila ystäväni veljen tytär

laulaa väreistä,
iloisin sävelin hyvää tulevaa viikkoa!