tiistai 26. helmikuuta 2013

Influenssa on kova tauti

Sairasloma jatkuu.
Nyt jäsenten säryt ovat enää häivähdyksiä,
yököttävä olo jatkuvaa.
Syön, kun se kuuluu asiaan, maistu ei miltään,
tai maistuu, mutta vanhalta paperilta.

En mene ennen hiihtolomaa töihin,
voimattomuus käsivarsissa ja heikko olo
sekä yskä saavat parantua rauhassa.
Lääkärin piti soittaa verikokeen tuloksista,
hän taisi unohtaa minut.

Luettava on loppunut, en kyllä jaksaisi kovin pulmallista tekstiä
 lukea, mutta jotain haluaisi lukea.

Ullan Kauppa Ylitorniolta lähetti kaksi isoa 
muovikassillista vaatteita kokeiltaviksi,
aivan uskomattoman hyvää palvelua.
(Tuon linkin takana on kahdeksan vuotta sitten
kirjoitettu juttu kaupasta.)

Aikoinaan, kun asuin K:n kirkonkylässä, ajelin useinkin 
Ullan Kauppaan ostoksille.

Löysin noista arkikäyttöön sekä juhlavampaan tilanteeseen
puseroita, tunikoita sekä jakun.
Hiukan sormet syyhyisivät parin tunikan verran,
en taida raskia enempää.

Sisäpihan puolelta lumi rytisteli taas alas,
kuudessa lämpöasteessa olikin päivällä,
joten ei ollut ihmekään, että luisti niin hereästi.

Otin karpaloita sulamaan, niiden kirpeys
tuntuu hyvältä paperilta maistuvassa suussa.

Pysykäähän, ihmiset, terveinä,
peskää käsiänne ja varokaa pärskyviä
kanssakulkijoitanne!





torstai 21. helmikuuta 2013

Siukka olo!

Kun tarjottiin flunssapiikkiä, kieltäydyin,
olisinko saanut tätä tautia vai en,
jos olisin suostunut piikkiin,
 eipäs tiedä.
Sen nyt tiedän, että jäsenten särky, päänkipu
olisi pitänyt olla viesti minulle, että pikaisesti
estolääkitykseen.

Enhän ymmärtänyt sitä ja nyt on tullut
podettua viikon verran särkyjä, kuumetta
ympäripäiväistä nukkumista ja
ruokahaluttomuutta.
Onneksi minulla oli Ibuxinia kotona ja mehua.

Tänään kävin työterveysihmisiä säikyttämässä,
pääsin jonottaen ovelle asti ja 
siinä alkoikin maailma hämärtyä.
Onneksi oli ystävällinen jonottaja, joka nappasi
minulle tuolin alle.

Lääkäriä ei ollut sen oven takana, joten veivät
minut ensiapuun.
Siellä olikin tiukka täti, ihmetteli, mikä syy oli, kun niin
piti taluttaen tuoda.

Onneksi paikalle tuli hyvä lääkäri ja kuuntelujen
jälkeen antoi "tytöille" tehtäväksi
ottaa cerpistä sydänfilmiin.
Onneksi kaikki lukemat oli ok, sain parasetamoli reseptin
ja kokonaista kaksi työpäivää sairaslomaa.
(Torstaista sunnuntaihin)

Lämpöä on ollut vielä tänäänkin.
Ei minusta ole Roihin lähtemään huomenna,
tämäkin pieni ylhäällä olo heikottaa.

Unirytmi on mennyt omille teilleen,
toivottavasti olon parantuessa löytyy
päivä ja yö
ja levollinen yöuni.



torstai 14. helmikuuta 2013

Lämmöllä hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivän merkeissä pidimme
koulun oman Talent- kilpailun.
Omani esittivät voimistelua.
Viitosten Nealla oli aivan
ihana laulu "Äiti".

Koulun Talentin kunniaksi, kenties
jonkun kilpailun tuleva voittaja,
millähän estradilla, kuka tiennee,
aivan ihana poika kuitenkin! 

Teillekin katsottavaksi pikkuinen laulaja.


Hyvää ystävänpäivää!

Voitin partiolaisten arpajaisista 
laskiais/ystävänpäiväpullia.
Hammaslääkärissä käynnin jälkeen 
maistelin varovaisesti ,
etten olisi puraissut palasta poskestani.

Fariba ja Hannaneh muistivat entistä (siis ei vanhaa!!)
opettajaansa toivotuksillaan,
ovat mielessäni myös!
Kaikkea hyvää nuorten elämään toivon,
pysyviä opiskelu/työpaikkoja uussuomalaisille!

Nean hyvästä lauluvalinnasta kiittäen:




keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Oppaaksi vaikenemisen kulttuurin maailmaan?

Sain luettua Elina Hytösen Perhe sodassa-kirjan.
Pitkään se lukeminen veikin, 
asiatekstiä piti lukea hartaasti, ei hyppien,
vaan miettien.

Kirja on yksi puoli sodan ajasta,
joku toinen kertoisi samat asiat painottaen
omien seulojensa mukaan noita rankkojen
päivien, kuukausien ja vuosien tapahtumia.


Tätä kirjaa voisin tarjota luettevaksi sellaiselle,
joka ei sodasta tiedä,
oppaaksi suomalaisten säästeliäisyydelle,
kaiken säilyttämisen kulttuurille,
ryssävihalle, vaikenemisen kulttuurille,
sitkeydelle.

Sodasta kertovasta kirjasta ei voi pitää, (vain minun mielipiteeni),
mutta arvostaa tuon kirjan kirjoittamista voi,
niin paljon ajan tapahtumia, suurin osa kirjeiden muodossa,
sivuilta esiin vyöryy.

Omakohtainen kokeminen varmaankin teki 
loppuosasta jotenkin kynsiin hajoavan,
ihon alle meneviä muistoja on vaikea
sitoa sujuvasti.

Sotalapsien kohtalo, kun muistan ystävääni,
Aila Koivurovaa ja hänen kokemuksiaan
taustatietona, sai lisäulottuvuutta.
Juurettomuus, kumpaan maahan kaipaa, haluaa,
on ollut vahvasti todellisuutta monilla
takaisin palanneilla.

Kannatti lukea.

On ikävä isää,
kiitos jaksamisestasi siellä jossain!


lauantai 9. helmikuuta 2013

Maa ei kenenkään

On hanget korkeat, nietokset
ja talvi se vaan jatkuu.
Onneksi hiukan lauhempana, nyt vain -13,3°C.

Aamurupeaman nautin vapaasta olosta.
Kolaamassakin kävin autotallin pohjoisen seinustan,
tuuletustelineen edustan,
kun Myllykosken lumensiirtäjä kävi vailluttamassa
meidän pihan kinoksia.

Äksy naapurini tuuletti mattojaan hyvin vähäisellä lapioinnilla,
hm, minä tuuletan omalla telineelläni ja
kolaan kuitenkin aina myös tuuletustelineen
alueen, vaikka en sitä edes käytä.
Kai isokin vaiva tuo?

Lapioin sisäpihassa reittiä omalle telineelleni,
lunta on nyt melkein yhtä paljon
kuin keskimmäiseni armejavuonna.
Kujassa lumi nousee yli hartioideni,
ihan riittävästi sitä on.

Eräästä blogista luin, kuinka koulun käsityö
 oli taas jollekin tehnyt korvaamattonat vahingot,
joku viisikymppinen ope kun ei ollut ymmärtänyt mitään.

Jaa-a, kun vielä yli kuusikymppisenkin
pitää ottaa huomioon opsit, hankintavarat
(ja ennen kaikkea hankintakiellot!),
tuo omillasi materiaalit,
ota huomioon
oppilasmäärä ja ne pikkuhiljaa 
vähentyvät kädenkäyttötaidot, 
kannusta, kannusta, luo uskoa osaamiseen,
ole siinä sitten kaikille se "oikea" ope.

Tuli mieleen lapsen unelma olla lintu,
kun sen ei tarvitse muuta kuin laulaa,
lintu saa olla vapaa.

Aikuisena ymmärrän, että linnun oloon
 kuuluu niin monta asiaa,
etten kaikkia vieläkään tiedä.

Sydämeen sattui löytäessäni lapioidessani 
paleltunut talitiainen,
suru.

Kunpa osaisimme olla arvostelematta sellaisia 
asioita kovin vakaumuksen rintaäänellä,
joista emme kaikkia puolia tiedä.

Nyt saunaan ja kokeilemaan Delkasin
antamia lehtirouheita,
ehkä maitoa ja hennaa?

Riipun kiinni vielä Vysotskissa
Maa ei kenenkään,
sen sävelin lauantai-iltaa!




perjantai 8. helmikuuta 2013

Jos ei viina ja terva auta...

Vanhimmaisellani rokotepiikin jälkeinen
sairastaminen on jatkunut.
Väitetään, väitetään, mutta mitä noista väitteistä,
kun kokemus on, että piikki sairastuttaa jotkut,
jotkut taas ei.

Olisiko nyt vanhat tropit tarpeen?

Talvisin kahdeksan lapsen perheessä istuimme useinkin
lakanan alla ringissä ja hengitimme
sangosta kohoavaa tervahöyryä.
En tiedä sekoitussuhdetta, kuumaan veteen se
sekoitettiin ja höyry aukaisi hengitysteitä.

Nyt, kun olen lukenut Perhe sodassa kirjaa, vastaan tuli
lapsen pään tervaaminen atooppisessa ihottumassa.
Sellaista meillä ei ollut, mutta elävästi
muistan miltä tuntui, kun kylän koulussa levisi täiarmeja
ja lettipäähän suihkuteltiin DDT:tä.
Päivä sitä piti huivin alla kärsiä ja voi sitä
nihkeyttä, millä tuo myrkky lähti hiuksista.
(Nykyisin tuota ainetta ei edes myydä,
vaarallista.
Oi, minun pääparkaani!)

Perhe sodassa kirjassa oli käytössä myös
sinkkipasta, jonka olen itselleni löytänyt
kortisonivoiteen tilalle.
Arkkiatri Ylpön Hyvä salva ja sinkkipasta, 
vanhoja hyväksi koettuja apuja.

Pakkasta on riittänyt, kaipaisi jo hiukan lauhempaa.

Viitoset saivat valmiiksi senaattorinsa,
nyt viitan kantajat koristavat portaikkoa.
Kahvi ja teemaalaukset,
olkaa hyvät:


Pari on kesken, kun sairastamisia on ollut
ja työ vaatii kuivumista välillä.


Eivätkös olekin kivoja?


Hiukan naisellisempi senaattori.


Ja miehekäs vallankäyttäjä.


Nämä palleroiset ovat kolmosten
kaulahuiviotuksia.


Samoilla ohjeilla taas erilaisia,
niin kuin onkin tarkoitus.


Tässä ykkösten kämmenporo,
neljä sormea alaspäin ja peukusta pää,
sarvet sitten sormilla maalaten.
Hangella seisova poro revontulien alle,
kiva idea.

Kyllä vain oli kaikki energia tarpeen päivän neljällä
viimeisimmällä tunnilla,
sen lisäksi minulla oli kaksi välituntia valvottavana
 noiden viimeisten välissä.

Hyvää viikonlopun alkua itsekullekin!
Tämä on ystävän laulusta mielestäni paras käännös:




keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Pikkuisen vähän hyvää!

Leivotaan-lehdessä on ollut, kertovat,
laskiaispullan teko-ohje.
Tupun tupa-blogista sen nappasin,
onnistui yli odotusten, kuin Turtolan pojalla.


 Kuvassa on koulun isoin tarjoilulautanen,
pullasta riitti kahdelle luokalle ja vielä jäikin,
kuin ruokkimisihmeessä.

Avustaja-Johanna oli jelppaamassa minua,
vein aineet, keittiöön oli jäänyt oleellisin,
ja Johanna haki sen kyläkaupasta.
Kolmannen tunnin aikana hän täytti pullan
ja toi sen jääkaappiin.
Omille se oli kiitokseksi hyvin menneestä
äikän kokeesta ja nelosille
jaksamiseksi käsityötunnilla.
Molemmat olivat tyytyväisiä.

Lapset nuolivat lautaset, kaipa oli hyvää!


Kuviksessa teimme kissoja ja koristelu ja ääriviivat
mustalla musteella.
Meidän kaupungista ei löytynyt kuin yksi
pieni tussipullo,
täytyi tyytyä mustaan musteeseen.


Lapset olivat innostuneita.


Persoonallisen näköisiä kisuja tulikin.


Tämähän on melkein isäntämieskissa, vai?

Vanhanaikaisten mustekynien käyttö oli jännittävää
lapsista.
He arvelivat, että niillä olisi helppo kirjoittaa,
muistelen jotain muuta, mutta mitäpäs muistoista.

Kävin Delkasin luona ihon kuorinnassa ja hakemassa
tilaamani aineet.
Miten voikaan ihminen olla noin ystävällinen ja hyvä
asiakaspalvelija!

Sain kaksi kasvihoitoainetta kokeiltavaksi,
toinen on henna ja toinen sedr (tyrnin sukua?)
iholle suihkun jälkeen saunaan mennessä tai 
viimeiseksi ennen loppuhuuhtomista.

On mielenkiintoista kokeilla noita,
olisiko niistä iholleni apua,
ei innosta kortisonin käyttö.
(Se pahus rypistää/ohentaa ihon ja nuo
ostamani aineet taas päinvastoin.)

Aamulla piti katsoa kaksi kertaa, ennen kuin uskoin,
että pakkasta oli tosiaan -20°C.
Neljä astetta lauhtui päivällä, mutta nyt kirii jo takaisin.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Ravistelematta-ko parempi, vai ei?

Viikonlopun aikana lukaisin kaksi kirjaa
Aki Ollikaisen Nälkävuosi


ja Riikka Ala-Harjan Maihinnousu.

Maihinnousu

En ole yksittäistä arvostelua lukenut kummastakaan,
mielestäni molemmista on kirjoitettu kehuja.

Mutta, mutta, miksen minä innostunut,
en huudahdellut ah, oi ja voi?

Nälkävuosi on esikoisromaani, pienois-sellainen,
teelusikalla pöydälle tipautettuja,
minulle irralliseksi jääviä palasia.
Miksi en kokenut, että kansien välissä olisi ollut
jotain kantavampaa?
Minulle tuli taas tunne, 
että ajan kanssa aiheesta olisi saanut paremman.
Luin, en houkuttele sinua lukemaan.


Entäs Maihinnousu, aukeniko elämää suurempaa?
Kirjoittaja osasi opiskelun, työn, sotahistorian,
mutta elämä raadollisuudessaan
oli paketoitu satuttamattomaksi,
uskottomuus, ero,
lapsen sairastuminen.
Ei, en suostu siihen, ne satuttavat syvältä,
vievät pinnan ja suojat pois,
niitä ei voi tarjoilla ulkokohtaisina,
kliinisesti paketoituina.
Ravistelua, tunnetta,
niitä kaipasin.
Pikaisesti luin,
 mielessäni ihmetellen omaa reaktiotani,
muiden mahtikehuja.

Nyt minulla on aloitettuna Elina Hytösen Perhe sodassa,
historiaa, totuutta, tunteita ja elämää
epävarmuudessa sodan keskellä.
Tämä on kirja.

Nyt lähden kokeilemaan jättilaskiaispullan leipomista,
onnistuneeko, tarjoilisin oppilaille.

Tupun tupa-blogista löysin Karlsbader-taikinasta
tehdyn ison laskiaispullan ohjeen.
Kuva on sieltä lainattu.



lauantai 2. helmikuuta 2013

Ihan riittävästi, kiitos vain!

Keihäistä, vallanhimosta ja sukutaisteluista
ja sumeilemattomasta tappamisesta on
yksi kiintiö täynnä.

Aiemmin sain luettua Wilbur Smithin Keihästen sankarit

Keihästen sankarit

ja nyt vihdoin loppui
Smithin Siintävä horisontti

Siintävä horisontti

ja totta tosiaan, nyt on kiintiö täynnä.

Sänkyni vieressä odottaa Alaharjan Maihinnousu,
Ollikaisen Nälkävuosi ja Tomas Tranströmin
Kootut runot,
aion pyyhkiä verenvuodatuksen muistoista
selkeästi erilaisilla kirjoilla.
(Tarpeen lukemisena yön pimeinä hetkinä kyllä nuokin.)

Hexa ilmoitti, että huutamani View Master laite ja 
muutama kiekko on haettu,
lupasi katsoa Saksan eBayn luetteloista lisäkiekkoja.
Ajattelin hyödyntää laitetta koulussakin.

View Master 3D-katselulaite sekä kiekkoja

Tämä on nyt minun.
(Olisin melkein valmis junamatkalle, heh, heh!)

Luoja on antanut lunta yli odotusten,
kukahan sitä ennen joulua kaipailikaan?

Parina iltapäivänä tilasin koneen poistamaan lumia.
Piti tulla yöllä, ensimmäisenä tulikin,
toisena lumentulo oli niin rankkaa, että oli jäänyt 
"plaavin rakoon" tilaus, 
eikä kone ollut käynytkään.
Kovin piti lapioida ja kolata, että pääsin töihin.

Se ei mitään se, mutta siinäpä olikin jo nielemistä,
kun leetillä oleva pariskunta posmotti minulle
pihalla, etten ollut tilannut konetta (kuinka niin en!)
ja etten saa katsoa sitä helvetinkonetta
(suom. huom. netistä sääennustuksia sekä
Ruotsin Klart että Ilmailun tutkatietoja.)

Milloin minä olen menettänyt itsemääräämisoikeuden
 siihen, mitä saan tehdä?
Tuollainen aina kaiken vääntäminen 
negatiiviseksi/ilkeäksi
alkaa myös riittää.

Ei ole kenenkään syy, että lunta tulee ja tulee,
eikä ymmärryksen (jos sellainen on) yli menevää,
että konemies koko yön kauhottuaan lumia,
ei jaksa muistaa kaikkia tilauksia.
Olin aamulla yrittänyt soittaa hänelle
ja muistuttaa,
mutta soittajia oli muitakin,.
joten pyysin yhtä osakasta soittamaan päivemmällä.

Taloyhtiön puh.joht:lle ei edes tuo kaikki kuulu,
ei räksytyksetkään, ajattelisin.

Kävin ostamassa lottokupongin,
nyt olisi hyvä sauma voittoon,
jättäisin naapurini niin mielelläni lumiensa keskelle.

"Det räcker till mig"- vai miten se vanha kansa sanoikaan?

Sisareni kävi kolmannessa jalkaleikkauksessaan,
kirurgi oli ollut osaava,
edessä on puolitoista kuukautta jalalle nousematonta
aikaa.
Toivottavasti leikkaus ja rautapiikit varpaissa antavat
taetta paremmalle liikkumiselle jalan parannuttua!

Vanhimmaiseni syö kolmatta lääkekuuriaan
flunssapiikin jälkeen,
olisi jo nyt oltava oikeat lääkkeet,
kunto ei parane kuumeessa.

Viitosten kanssa Rooman mahtavuuden aikaa
käsitellessä tuli taas mieleeni:
"Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava!"
(Tuon saa ymmärtää itse kukin omalla tavallaan!)

Omalla tavallaan myös tämä laulu on käsitettävä
ja käsitettäneekin.


perjantai 1. helmikuuta 2013

Ehkä kranttuja, emme kuitenkaan sokeita

Kirjallista tankkausta, toivottavasti kuitenkin
sujuvasti lukien.

Usein joko blogeissa tai lehdissä saamme,
koulu ja opettajat, moitetta, ettemme opeta
oppimisen ja muistamisen strategioita.
Olen parhaani mukaan (hyvähän se on itse arvioida?)
opettanut, mitä arkijärjellä olen nähnyt/havainnut 
hyväksi  opettaa.

Nyt päätin, että koko koulu saa pohtia, miten esim. 
muistamisen taitoa voisimme harjoituttaa.

Tilasin omillani kirjan Kaiken muistamisen taito


ja sain luvan, äkisemättä, tilata Niilo Mäki instituutista
Kummit sarjaan kuuluvan 
Muistan, siis osaan.


On olemassa joku kolmaskin muistin harjoittamiseen 
ohjeistava kirja,
haa, kuinkas se menikään, nimen olen unohtanut!
(Jep, nyt muistin: Douwe Draaisma:
Muistikirja. Enkös olekin hyvä muistamaan?)

Mitä me nippelijuttuja opetammekaan,
oppimisen ohjausta,
muistin käytön ohjausta-
niitähän lapset tarvitsevat.

Tänään saimme viitosten kuvistunnilla
senaattorit melkein valmiiksi:
ihmisen kuvaamisen mittasuhteet,
kouluavustaja  lakanassa mallina
ja sekä kahvilla, että teellä maalaten
Colosseumin edessä seisova senaattori.
Melkein valmiiksi.
Vain tussilla ääriviivojen korostus jäi useimmilta.
Mielessäni  näkyy jo portaikon sivu
täynnä upeita senaattoreja.
(Olemmehan  historiassa puhumassa juuri Roomasta.)

Keskiviikkona kolmoset saivat valmiiksi pingviinit jäälautoilla.
Malli on napattu Taika-lehdestä.


"Laineilla keinui pieni lautta vain,
siellä mä ystäväni nähdä sain,
mustavalkoisen, Ville viluisen..."

Veikeitä lautalla seilaajiahan noista syntyi, vai?


"...nee, vii, kuu,
nee, vii, kuu,
hauskaa kieltä laulaa suu!"

Pakkastaivas oli jokaisella erilainen.


Kauempaa katsoen pidin alimmaisesta eniten ,
kaikki ihania.


Urakoitsijalta oli unohtunut seinälevyjä tilatessa tilata
arkkitehdin suunnittelemat ABC- kirjaimet noihin 
punaisiin levyihin tehtaalla laitettaviksi.
Nyt meille tarjottiin "pieniä keltaisia tipuja kaksi"
korvaukseksi.
Ah, oi ja voi, pyhä yksinkertaisuus!
Siis tipula, eikä koulu!!

Olemme me kranttuja, mutta emme sokeita.

Viitoset katselivat seinää autoja odotellessaan
ja totesivat, että joku varasto tai konehalli 
tuosta tulee mieleen.

Mitäpä siihen lisätä.

Delkas hoiti kasvojani viimeksi kulmia trimmatessa
jollain rauhoittavalla aineella.
Ihoni ei ärtynyt lainkaan.
Nyt menin kysymään, mikä tuo tuote oli.
Hän teki pikahoidon taas ja pyysi kertomaan,
myöhemmin, kestikö ihoni sen.
Sitten vasta hän tilaa tuota kallista Thalgo
voidetta minulle itselleni.

Eikös olekin aivan upeaa asiakaspalvelua?
Olenkin niin monta kertaa, lukemattomat kerrat,
joutunut joko heittämään pois tai
voitelemaan jalkapohjani hintavilla voiteilla,
joista ei ole ollut kasvoilleni apua.

Tämä viikko meni omalla tiukalla seulalla mitaten
plussan puolelle,
joku toinen, vähemmän nipo olisi pollea
onnistumisista.
Mutta, hyvä näin!

Huomiseksi sain varattua ajan kampaajalle,
josko sen jälkeen kävisin valtavan katolta
pudonneen lumivuoren kimppuun.
Ainakin sen verran, että linnuille voisin viedä
ruokaa ja vaatteet tuuletustelineelle,
koko vuorta en edes himoitse kolattavaksi.

Vastapäisen rivarin lumenpukkaaja oli
työntänyt taas kasan minun porttini
kohdalle, mihinkäs minun lumeni sitten?

Ah, tule kesä, sulata kasat pois!