maanantai 25. maaliskuuta 2013

Rakkautta?

Viikonlopun aikana sain luettua
Noblen Yhdessä jälleen,
kirja loppui haikeasti,
toisaalta aidon oloisesti.

Suuri rakkaus, se joka kulutti palollaan 15 kg noin vain,
päättyi yhtä jaloon ajatukseen.
En ole katunut, lapset olivat ja ovat
tärkeimmät.

Toinen kirja, jonka luin oli Gregoire Delacourt'n
Onnen koukkuja.

Onnen koukkuja

Alussa hiukan tökki, mies kirjoittaa naisen ajatuksia
selvästi miehen ajatuksin.
Se kuitenkin oli loppujen lopuksi kirjan suola,
pidin kirjasta.
Mielelläni lukisin kyseisen herran kirjoittamaa
lisääkin!

Delacourt 'n Jocelyn listaa toiveitaan, laittaa
naisen tyytymään vähään, joka kuitenkin on
loppujen lopuksi paljon.
Ja raha, sillä ei niin kauheasti, edes lopussa
mahtia,
helpottaa elämää, sanovat.

Sain postissa Puolikas keltaista aurinkoa,
luettavaa riittää,
eikä aina dekkareita.

Mutta nyt vauvakorttia nyvertämään,
kertoivat, että poikavärityksellä.


Enhän minä osaa laittaa kaiken maailman
härpäkkeitä,
hyvin pelkistetyllä linjalla jatkan.

Tuijalta ostin tuon vaunuleimasimen,
olen ostokseeni tyytyväinen.


Sisäpuolelle laitoin "miehekästä" ruudutusta.


Takana käytin pikkujalka leikkuria,
minusta se sopi tuohon.


Carola ja Maailmain,
muistoille!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Päälletyksin tarinaa


Luettuani Terttu Autereen Huhtikuun morsian kirjaa
olen muistellut hiukan haikeana keräämääni 
Martta Haatasen kirjakokoelmaa (18 kirjaa), jonka
lahjoitin paikallisen lukion käyttöön.

Haatanen kirjoitti hyvin samanoloisesti ja oikeutetusti 
vanhahtavalla tavalla, olihan aika sodan jälkeistä,
moraali, usko ja toivo korkealla.
(Vaikka jostain luinkin, että moraali kuului parempiosaisille!!)
Haatasen kirjoista useimmat julkaisi Pellervo-seura,
samoin kuin tätini kirjan Kotipirtti.

Autereen Huhtikuun morsian, en oikein osaa sanoa, kenelle
suosittelisin sitä.
Helppoa, hiukan höyhenellä pyyhkäistyä historian
tuntua, sievistelevää.
Luin, kun ei ollut enää muuta luettavaa.
Lukeminen on samanlaista kuin neulominen,
aina pitää olla kirja/kirjoja (neuleita) kesken.

Joskus saatoin lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa,
kai ikä näkyy siinä, etten enää viittä,
joskus kahta samanaikaisesti.

Suomalaiseen Joona Linnaan tutustuin  Lars Keplerin
(pariskunnan kirjailijanimi) Tulitodistaja kirjassa.

Tulitodistaja

Rankka kirja, pahuutta monin muodoin,
satuttavaa, mietittävää.

Tahtoisi lukea jotain rakentavampaa välissä,
mistäs sellaisen kirjan nappaa?
Sitä Puolikas keltaista aurinkoa odottelen
 huutomyyjä ei ole lähettänyt vieläkään!

Juuri nyt on kesken Yhdessä jälleen,
Elisabeth Noblen kirjoittama kirja.
Hiukan muistuttaa Binchyn tyyliä.

Yhdessä jälleen

Ensirakkauden vaikutus, hm, eipäs ole kehumista,
puukonpistoon nuorena aikuisena päättyi
se tarina!
Ei siis kirjassa!

Kirjan tarina on minulta vielä kesken,
kommervenkkeineen helpompaa lukemista,
paha ei vallassa, uusioperhe, sairautta,
onhan sitä siinäkin.

Kanslisti siirtyy toiseen työpaikkaan,
kortti on puoleksi tehtynä.
Tiina, viimevuotinen ope on saanut pikkuisen,
vauvakortti sitten hänelle.

24.3. valmistunut kortti:


Ja sisällä salmiakkikuviota,
joskus ajattelin, ettei tuo ole
hyvä, mutta enpäs sanoisi
nyt ihan niin.


Perjantain viimeiset tunnit olivat yllättävän helppoja,
ääni ei ollut niin korvia hajottavaa ja töitäkin
saatiin tehtyä.
(Viimeksi kolme tyttöä ahersi, muilla oli muut mielessä,
murrosikä iskee päälle ja kuviksen ja käsityön tunneilla
se eniten näkyy.)

Oli kiva, että he itse kysyivät, 
saavatko laittaa ohraa kasvamaan,
pöydällä oli tarjolla lautaset, multa ja siemenet.
(Kotona pidin siemeniä vedessä yön yli ja
pidän kirkasvalolampun edessä,
jotta kasvupyräys lähtee alkuun.)

Olin metsästänyt heidän suosikkikarkkejaan
varastoon ja annoinkin poislähtiessä
palkaksi eteenpäin menevästä toiminnasta.

Eräs työkaverini taisi hiukan näpäyttää minua, 
 sanoi antavansa vain kahdesti vuodessa omilleen
karkkeja. No, en minäkään hänen ikäisenä, edes sitä.

Nyt minulla lienee jo lupa hiukan pehmeämmin, vai?

Tänä viikonloppuna pilkkivät kaup.hotellin ja siltojen luona,
ehkä kaipaisivat aurinkoa, onneksi ei tuule kovin.
Tuleeko "vain kaksi kalaa" kuin Kilpisjärvellä
mainostetaan, vai enemmän?

"Niin eli ikänsä kaiken, ei iloiten ei surren,
pannen päivät päälletyksin, niin tulevat
kuin menevät, niin paremmat kuin pahemmat
päällimmäisiksi paremmat."

Viikonloppuja!



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hyvä on

Tänään oli syksyisen suunnitelman mukaisesti
vanhempienyhdistyksen järjestämä
L-maan kodalla ja  6:n km:n etäisyydellä
olevalla laavulla hiihtopäivä.


Ulkomestarina oli avustajamme J.
Häneltä makkaranpaisto sujui,
koiratapahtumissa hankitulla taidolla!

Posket punoittavat neljän tunnin ulkona olemisesta,
 neljän km:n hiihdosta ja nyt jo saunassa käynnistä.
Kaunis ilma, mutta koillistuuli oli kovin vinkeä,
vaatteita piti valvonnassa olla yllä,
muuten vilustui.

Kaikki meni hienosti, on ihana, että vanhempienyhdistyksessä
on innokkaita toimijoita.
Suurkiitos heille, opettajat eivät ehtisi niin moneen
paikkaan.
Isoimmat hiihtivät n. 12 km, pienemmät n. neljä km.

Suksipussia availlessa pohdin, kuinkahan pidot pitävät
ja liekö hiirenpesä jo suksipussissani,
kahteen vuoteen en ole avannut pussia.

Hyvät oli pidot vieläkin.

Ehkä voisin viedä kiikarointilahjan naapurille ja
kauniisti pyytää, voisiko hän laittaa luistoa
ja vaihtaa uudet pidot,
jos innostuisi taas (edes) muutaman kerran  
käymään ladulla.
Isonvarpaan nivel ei oikein pidä hiihdosta,
oli vain niin kiva, taas, antaa suksen luistaa.


Saunan jälkeen ei enää palele,
on pehmeä olo.

Tullessa kävin hakemassa ohrankasvatusta varten multaa,
sekä muutaman kertakäyttölautasen
tarjolle.

Tuttua, turvallista Leinoa:

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kuivuneet luumut

Nyt minulla on kolmas kirja lassottavana
Chimamanda Ngozi Adichielta,
Huuto netistä odottelen
 Puolikas keltaista aurinkoa kirjaa omakseni.


Purppuranpunainen hibiskus oli hyvä, 
pidin sen monikerroksellisuudesta,
raha, valta, uskonto/"pakanat", maan kulttuuri/
perheen sisäinen kulttuuri
ja tietty nuorten kasvu omaksi itsekseen.

Biafran sodasta kertovaa kirjaa olen
huutamassa, varmaankin saan,
sillä tuskin on useampia haluajia.

Lapset oppivat netistä monenmoisia,
viimeksi kuulin pikkuisten eksyneen 
paljaiden pintojen sivuille.

Itse huomasin hämmästyksekseni 
viitoskanavalta myöhäisillan antina
imuharjoitteluopetusta.
Hups, kuka valvoo, etteivät lapset valvo
aikuisten nukkuessa ja saa rankkaa opetusta
ymmärtämättömään mieleensä??

Viimeisin lallatus ja liikehdintämatkinta on 
Gangsta Style, uh, en osaa löytää siitä
positiivista millään!

Otin kuitenkin yrityksen muuntaa asian käyttöjutuksi,
eikös tullutkin oivallisia pikku-ukkoja?

Neuvoin, missä järjestyksessä osaset piirretään,
olipas innostunutta joukkoa!


Portaikon seinällä saavat ihailua osakseen papparaiset.


Yllättävän hyviä tulikin, vai?


Arvelivat kuiskaillen, ettei taida joka koulussa oppilaat
piirrellä Gangstaa.


Tänään oli lyhyt työpäivä, kylmä ja aurinkoinen.
Lisäaurinkoa sain, kun eräs pieni
mies tuli välitunnilta, kuiskasi ohimennen
"Älä lähde vielä, minulla on jotain sinulle."


Ja olihan hänellä, itsetehty kortti.
Pieni mies oli alkuviikosta meidän luokassa,
kun toiset hiihtivät, eikä hänellä ollut
suksia mukana.

Kävin Instrussa laseja uusimassa,
houkuttelivat piilareita kokeilemaan,
reilut 20 vuotta on edellisestä kokeilusta.
Tuskinpa innostun, silmiin täytyy saada kosteutta,
minkäs voit, kuivuu, kuivuu!
Nikkeliallergia puskee esille nenätyynyjen
 silikonin sisältä, titaniumsangoissa
ei vain ole kovin hyviä valikoimia,
kurjaa!

Kivikauden aikaan olisin jo maata,
mitäs elämme kuivahtaneiksi luumuiksi,
oma vika.

(Ovat väittäneet, että laihduin,
kuinkas en olisi, mikään ei maistunut,
lopulta ei mehukaan.)
Samanlaista kuuria en halua toiste!

Olen etsinyt historian tunneille saamelaisista 
taltioitua dvd:tä,
ei oikein löydy.
Yritän kysellä Siiri Magga-Miettuselta,
josko hän tietäisi.

Tänään kokeilin kirjan kanssa tehtävää koetta,
eivät olleet kaikki tyytyväisiä,
luulin toisin.

Aillohasin muistoksi:



sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Talviloma virkisti!

Kirpputori- ja divari käynnin tulosta:


Tilda-kirjassa on monta toteutettavaa työtä,
ihan edullisesti sain.


Chimamanda Ngozi Adichien kirjoista
kiinnostuneena nappasin heti kiinni
2003 julkaistuun Purppuranpunainen hibiskus kirjaan.


Merille ostin vuosia sitten Krohnin kirjoja,
en muista joko silloin löysin tämän Umbran, 
jos niin onpas nyt minulla itsellänikin.

Huuto netistä olen etsiskellyt Vuokko Niskasen
 lukemaan aloittelevien Hiekkala sarjaa, 
pari siellä on vilahtanut, nyt löysin yhden divarista.

 Löytämäni kirja on Hiekkala sarjan  viimeinen kirjan,
Älä pelkää Inkeri.

Maijas Paavilaisen herkullisia mietteitä ja
piirroksia kirjassa Mummo puikoissa löytyi 
myös divarista.

"Aito käsityö on aina muodissa", tuumaa Maija ja 
noitahan olen nyvertänyt,
pienille sukkia 2,75 puikoilla.

M.P.: "Neuloja ajattelee saajaa jokaisessa silmukassa.
Ajatteleeko neulekone?"


Kävimme vanhimmaiseni ensimmäistä hoitajaa katsomassa,
haurastuu, haurastuu entinen hautausmaanhoitaja,
ompelija, taitava leipoja,
ikä alkaa ottaa omaansa.
Omalla autolla hän vielä ajelee ja käy kaupassa,
aamuisin n. kilometrin päästä hakee koko taloryppään 
sanomalehdet.
Nyt oli etelätuulten tuomana kasaantunut näin
korkeat kinokset pihalle:


Huomenna alkavaa työviikkoa varten availin läppäriä ja päivitin
jotta olisi käyttövalmiina,
hm. Ilkka muistutti uusista päivityksistä,
eipäs olisi tullut mieleen,
että kolme viikkoa sitten olin edellisen kerran käyttänyt.

Hammaslääkäri on suositellut sähköhammasharjaa ja
 Prismasta löysimmekin, sain joululahjana.
Nyt olen testannut, pienillä äänenmuutoksilla
kone ilmoittaa ajan kulumisen.

Litran kokoisen kauniin Airamin terästermoskaatimenkin Ilkka osti,
en ole ennen nähnytkään noin pientä (ja sievää!).
Nyt voin teeveden keittää siihen aamulla valmiiksi,
jotta töistä tullessa on heti juotavana.


Näin ei tule kiusausta lämmittää kahvitilkkaa,
ajattelisin, että tämä on terveellisempi vaihtoehto.

Tapaus Räty/Ahde on ollut taas otsikoissa,
on hyvä, että saadaan muiden päätösten sekaan myös esimiehen 
tekemä kiusaamistapauksen tuomio,
henkinen uhkailu ja jatkuva alentaminen
on työhyvinvoinnin pysyvimpiä esteitä,
josko nyt Suomessa sellaiseen havahduttais oikeasti!

Ja kulttuuripläjäyksesta näyte:



keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kuin ovea availlen

Tänään kävin roskapussia viedessäni kolalla puhdistamassa
autokatoksen kohdalta omaa osuuttani sekä Ilen
auton takaa ja vierestä, sekä tietysti oman oveni edustalta
lumet pois.
Oikeastihan se on kyllä seinänaapurin vuoro, mutta
turhaa on odotella hänen huolehtivan
kunnolla omasta vuorostaan.

Ostin kirkkaan kiitospullon käydessäni vanhimmaiseni kanssa 
kauppakeskuksessa, nyt on siihen mietittävänä kiitoskortti.
Tauno-naapuri kantoi postini oven viereen
ja kolasi vuorollani, kun itse makasin reporankana.

On ollut hiukan orpo olo, kun ei ole kirjoja luettavana,
sanaristikoita täytellen olen unen hakenut.
Kiitos Suomalaisen kirjakaupan tyttöjen joulunaikaan,
kun myivät paksun ristikkokirjan minulle.

Luin pari viikkoa sitten Riitta Pulkkisen Vieras.


Olin hiukan hämmentynyt, vanhoillinen kuin olen,
ettäs pappi tekisi tuollaista, hm.
Koin kirjan olevan etsimistä ongelmista
pääsemiseksi,
tapoja on monia, rohkeutta erilaisiin ratkaisuihin
olisi hyvä kokeilla,
siis ei paha kirja, jäi mietityttämään,
kai sekin hyvä.

Toinen kirja, jonka kipeänä sain rämmittyä läpi oli
Melanie Gideonin Vaimo 22.

Vaimo 22

Ei ihan sopivan "kuoleman aatoksissa" pyörivälle
potilaalle. Liian kepeä, vaikka avioliiton peruskuviosta,
tahtorakkaudesta ja uskollisuudesta, olikin kysymys.

Kesälomalukemista voisi olla jollekin, hurja somemaailma,
joka "pelasti" erään avioliiton.

Ja kolmas kirja, joka toi entisen kotikyläni
nuoren miehen muistoihin.

Janne Huilaja Jimi: poika, jonka tie oli kuin ennalta
piirretty alaspäin kulkevaksi.

Kansi: Janne Huilaja: Jimi

Luin jälkeenpäin, että Huilaja on Rovaniemellä
syntynyt, auttoiko joku tietty alueellisuus minua
ymmärtämään takautumien kautta kulkevaa kerrontaa?

Muistelin sisareni kanssa Heimo Leo Salomonia,
hänenkin elämästään voisi kirjan kirjoittaa.
Usein muistelen oppilaille, kuinka epätoivon syövereistä
voi koulussa opittu virren säkeistö pelastaa
niinkin mietityltä paikalta kuin köysinippu kädessä
puun juurella Heimon erään kerran pelasti.

Vaikka eri aikatasoilla kerronta polveilikin,
silti pidin, ymmärsin heitä, jotka olivat saaneet 
vähät kapulat käsiinsä,
niistä oli tulevaisuus rakennettava,
nykyisin sanottaisiin:"näillä mennään!"

Huomenna on ajatus mennä kuuntelemaan
mieskuoro Huutajia Haapikselle.


Ajatus oli "kesälomaansa" viettävän vanhimmaiseni,
mielenkiintoinen kuoro kuunneltavaksi.

Tuntuu siltä, että ovi on ainakin raollaan elämään,
tänään lumisateiden jälkeen aurinkokin kurkisteli,

Semmarit on tutumpi kuoro,
heiltä Ylämailla esitys: