"Kiltti tyttö"

Gillian Flynnin Kiltti tyttö takkusi puoleen väliin asti,

hermostuin, kun eivät eronneet ajoissa.

Niin se vain on, että kaksi ihmistä voivat saada 

toisistaan esille sen pahimman puolen.

En nauttinut lukemisestani, riippasi liian läheltä,

elinhän viimeiset yhteiset vuodet jatkuvan

ahdistuksen vallassa.

Ja kun lopulta sain tehtyä ratkaisun, kaatoivat

kaikki he, jotka eivät oikeasti omaa elämäänsä

eläneet, kuormalavallisia saastaa niskaani;

mitäs en kärsinyt hamaan loppuun asti!

Ellei minulla olisi ollut ns. kokemuspohjaista faktaa,

olisin kai ajatellut, että hyvä kirja.

Nyt vain en!

Uunissa paistuu toinen omenapiirakka ja

isompi  on paistettuna, samoin kasvispiirakka on valmis,

taas avokado/grahampohja.

Tuo suolainen piirakka on ruokaisa

ja tietty terveellinen.

Kävin K-kengässä kauppakeskuksessa ja

sain todella hyvää palvelua.

Ongelmajalkoihini löytyi lopulta kävelykengät,

kun emme tehneet kovin jyrkkiä rajoja,

millaiset kelpuutimme, kunhan jalat ne hyväksyivät.

Sievin kengistä löytyi se kaikkein viimeisin mahdollisuus,

 joka oli jaloille hyvä malli.

Marketta, koulukaverini, kertoi viime talvena

löytäneensä talvikengät turvasaappaista.

Olin jo kallistumassa työasuja myyvän liikkeen

asiakkaaksi, onneksi kuitenkin löytyi!

Leveä lesti, rullaava, jäykkä pohja ja

tukipohjalliselle ja totta kai vielä jalallekin

tilaa, huh, siinäpä sitä vaatimuksia.

Sauna lämpiää, terassilla on kynttilälyhty odottamassa

 illan pimenemistä.

Täällä tuoksuu leipomukset.

Ja tämä tuttu ääni toivottaa mielikuvituksen

matkalle omiin ulottuvuuksiin,

tai sitten ei.

Kuin publikaani turhakkeen kera

Omassa pihassani lyön rintaani ja kaikella vakavuudella

sanon itsekseni, että

kiitos, Luoja, etten ole kuin työpaikkani hlö, joka

valehteli minun estäneen työtoveriani saamasta

tietokonettaan kuntoon!

Amen!

Toivottavasti sai siitä kiksit, hän.

Meidän atk-naiset kyllä muistavat asian oikein,

mutta kukapas heiltä kysyy,

Yleinen paheksunta vain vyöryi ylitseni.

Aatteles moista.

Naisvaltaisen työpaikan mehuja!

Oikeasti inhottaa tuollainen pirullisuus.

Meitä on moneksi, 

miten se olikaan, jäikö toiset asemalle,

vai eivätkö päässeet edes lippuluukulle?

Oli juuri sopivaa lukaista Tillmannin blogia.

Ettäs osaat louhaista.

Eläköön erilaisuus.

On viikonloppu edessä,

sain kerrallisen vuoden turhakkeen,

taidan kokeilla sitä.

Boschin imuri/puhallin piharoskalle.

Kyllä, olen sitä halunnut jo viime syksystä alkaen,

nyt en raappaa asfalttia,

niskahartiaseutu saa olla rauhassa.

Kävin viemässä joulun ja uudenvuoden lasiset pullot 

vihdoin keräykseen ja

ostin valkoviiniä.

Jospas vielä laittaisin terassin katosta riippumaan

kynttilän ja illalla haistelisin terassin sohvalla istuen

syysillan hailakasta ilmasta.

Minuksi ihan hyvä.

Mitä mieltä olet?

Semmareilla vain väärä viikonpäivä:

Kieppuu, kieppuu, pysyykö ilmassa

Meidän koulussa on joka syksy ollut Lukudiplomin aloitus

jonkun paikallisen kirjailijan osallistuessa

starttiin.

Nyt pähkäilin ja pähkäilin ja rohkenin ottaa yhteyttä

kemiläiseen dekkarikirjailijaan.

Wau, ainakin nyt asia on hyvin etenemässä.

Josko saan toiset opettajat asian taakse...

Ajattelin, että oppilaat saisivat (erityisesti luokat 4-6)

keksiä asioita/tapahtumia, mitkä vieraamme

ottaisi "pikkudekkariin", jonka työstämisestä kertoisi

oppilaille.

Onko paha idea, 

olisiko interaktiivinen kirjailijavierailu ok idea?

Itsestä se olisi huippujuttu,

hm, sehän on vain minun mielipide.

Eikä olisi kuin kahveja vailla.

Hanhisuannon uuden kirjan julkistamistilaisuus on

10.10., joten se päivä ei sopinut Kunnarivierailuksi.

Jos onnistuu, sovimme jonku perjantain.

Vaikkei toteutuisikaan, kiitos ymmärryksestä, Kari!

Marjastanut olen toisten sankoilla,

nyt on hilloja, mustikoita, puna- ja mustaherukoita.

Osa on lahjaa, osasta olen maksanut.

On talven varalle vitamiineja.

Kaisa antoi "Monnet" pullon,

mustaherukkamehua, ihanaa!

Viikonloppuna leikkasin tasaisen osan taloyhtiön nurmikosta,

polvi ei vielä oikein rakasta vääntöjä ja taipumisia.

Paistoin avocadopiirakan, pohjaan munia, avocadoja ja grahamjauhoa.

Ohje taas The Good Morning blogista.

Minun piirakkaani tuli hurjasti kuullotettua sipulia, tomaattia,

broilerinpalasia, fetajuustoa ja hiukkasen 

Lidlin Tilsiter juustoa.

Sain luettua Maria Dueñasin Ommelten välinen aika kirjan.

Se oli helppoa luettavaa, puolivälin tienoilla takkusi, mutta

ihan ok luettavaa loppuun asti.

Onko uskottavaa moinen kouluttamattoman ompelijattaren

vaikuttava politiikkaan osallistuminen,

se aika oli eri, miks'ei.

Voin suositella luettavaksi, totuuttakin juonen käänteissä 

oli mukana, sen ajan historiaa.

Nyt takkuan Gillian Flynnin Kiltti tyttö kirjan kanssa.

Jostain syystä moitiskelen koko ajan kirjailijaa,

hänenhän se syy lienee, että lukeminen takkuaa, vai?

Tekee mieleni sanoa päähenkilöille, että tehkääs jo ratkaisu,

ei tuo ole elämää.

Vaan myöhäistähän minun on noita henkilöitä opastaa,

hymyttömiä kyllä riittää ihan oikeassakin elämässä.

Olen iloinen siitäkin syystä, että nyt on näytetty vihreää

valoa dokumenttikameran hankkimiseen.

Ettäs kohta meidän koululla on YKSI d-kamera.

Sain neuvoteltua sen hinnan niin alas, että!

Canonin miehet sanoivat, että otan työn tosissani,

oikessahan he.

Haluan, että oppilaillamme on samoja juttuja kuin

muuallakin.

Onkos ihme, että hiukan ilmassa leijuskelen,

sallittaneen?

Putoaa sitä, matalaltakin

Veso päivän jälkeen kiersin entisen työtoverini 

kanssa Ikean lenkkiä.

Lopuksi istahdimme kahville.

Jo vain olivat jalat väsyneet laatikoiden kannosta töissä

 ja Ikean kävelystä.

Istumatauko teki hyvää.

Olen luullut askeltavani verkkaisesti, mutta turha luulo,

ilmeisesti ripaskaa tanssien liikun!

Ruokasalikäytävän pöytien tuolit laitetaan väliajaksi

yläasentoon so. nojaulokkeista pöydän yläpuolelle.

Kuinkas ollakaan, varoessani oppilasta oikealla puolella

sain vasemman sandaalini lenkin tarttumaan

tuolinjalkaan ja siitäpäs lensin komeasti pitkin

pituuttani lattialle.

Lautanen, joka oli kädessäni, lensi pöydälle, 

minä jalka kiinni tuolinjalassa pomppasin polvet edellä

lattialle.

Auts!

Ettäs sattuikin makeasti, pyörrytti ja oksetti se kipu.

Kylmäpakkausten jälkeen kohti arvauskeskusta

kytkinjalkaa varoen.

En sentään ykkösellä, niin kuin kertovat kerrallisen

lähiseurakunnan kanttorin vaimon ajaneen 

Karungista Kemijärvelle kuplavolkkarilla.

Jonotin ajanvaraukseen, jonotin päivystykseen,

jonotin H-rannan röntgeniin, ummikko r-hoitaja otti kuvat,

jonotin taas lääkärille ja lopuksi jonotin

apteekissa tiskille pääsyä ja kun siihen pääsin,

odottelimme farmaseutin kanssa, kun lääkärin piti muuttaa

lääkkeiden maksaja toiseksi.

Särkylääkettä, kylmäpakkausta, Voltarea ja

sauvojen kanssa varoen varaamista,

hiljaa hyvä tulee, toivon.

The good morning blogin terveellisiä leipomisia olen

kokeillut.

Ruisrahkapitsaa jo kaksikin kertaa.

Nyt kokeilin kaurahiutale rahka omenapiirakkaa,

omenasoseella (viimevuotisia omia).

Piirakka ei vielä ollut paras mahdollinen,

kokeilen myöhemmin uudella versiolla.

Syötävää ja pakasteeseen laitettavaa piirakkaa,

rahkaa tai jäätelöä päälle, ok.

Luin kevyenä välipalana 

Anneli Kivelän Outo lintu Katajamäellä.

Välipalaksi sopiva, kevyt.

Nyt aloin lukea paksua

Maria Dueñas Ommelten välinen aika kirjaa.

Ahmaisin siitä jo kolmasosan, hyvä kirja.

Viron sääksien elämä jatkuu, nuoret kasvavat,

on hämmentävää nähdä, kuinka Kaarin jalka ja

jalkarengas ovat pesän pohjalla.

Kaido syö kalaa ja Kenno lepäilee,

rengas on Kennon edessä.

Elokuun alku on ollut kuiva, eilen antoi sadetta ja

tuulta, yritti kaadella minun korkeita kukkiani,

piti laittaa lisätukia.

Ensi viikolle lupaa enemmän aurinkoa kuin sadetta,

nämä pilvet ovat erään välitunnin taivaalta.

Nautittavaa elokuuta sinulle!

Pikku midinetti on vaatimaton versio verrattuna

Maria Dueñasin ompelijattaren elämään,

laulu on ajalta, jolloin olin 10v.

(Sanovat muistin olevan parhaimmillan silloin.)
Sanovat Siltalan laulunumeron olleen seitsemän, hm.

Tätä meille kuuluu

Jo vain oli haastattelijaa,

itse pääsin vähällä, Jari Vesa nappasi muutaman

 lauseen eteistilassa, pakoonkaan siitä ei päässyt.

Radio Perämeri ja pari lehteä sekä

kaup.hallitus kävivät eka koulupäivään

tutustumassa.

Siinä arkkitehti on väärässä, että akvaario on tätä päivää,

häneltä on tainnut jäädä huomioimatta

kouluampumiset.

Ei meillä ampumisia ole ollut, mitä nyt yhtä opea uhkailtiin 

hengenmenolla ja työnnettiin auto parkkipaikalta alas

ja minua kohti yksi puupää kaasutti autiolla pihamaalla 

ja kurvasi varpaiden edestä toiseen suuntaan.

Mutta, akvaario ei ole turvallisuutta, piste.

Avoimmuus tulee ihan muusta kuin ikkunoista.

Nyt lainaan radion kuvaa, se kun

on minun luokastani.

Mitä sanoisin, jos...

Nyt, kun hiukan ehdin ymmärrykseni kanssa asiaa

ajatella:

onnea sanoisin.

Tuostahan näkee, etten ole ainakaan painostanut,

kun eivät sanat löytyneet ensihenkäyksellä.

Häätyy kai opetella enemmän ruotsia, että ymmärtää

ja tulee ymmärretyksi ensi keväänä.

Samaan syssyyn etsin ruotsinkielisiä tekstileimasimia ja

löysin kaupan

Quriosa interior

ja sieltä näkyi löytyvän monenlaista muutakin ostettavaa.

Saas nähdä, ostanko nyt vai myöhemmin.

Kivalta kaupalta vaikutti.

Kuusi luettua

Laidasta laitaan,

luetuksi on tullut,

ihan kaikista en ole kympillä pitänyt.

Virpi Hämeen-Anttila Muistan sinut Amanda.

Kirja kuvaa aatetta, rakkautta ja oman itsensä etsimistä

vanhempien elämän vaatekorin seasta.

Ärsyynnyin jonkun ihmisen nostamisesta pylvään nokkaan,

se taisi haitata loppuosan lukemiseen asti.

En pitänyt parhaimpana Hämeen-Anttilan kirjoista,

se ei kuitenkaan vaikuttanut estävästi, 

kun ostin uuden luettavakseni.

Donna Leon Uskon asia

Tuttua ja turvallista kesälukemista,konstaapeli Brunetti

kumppaneineen italialaisen juonittelun ja korruption 

sokkeloissa,

hyvin pysyvät pinnalla.

Huonompiakin Leoneja olen lukenut.

Seuraavan kirjan käteeni opasti  dekkarinetin toimittaja

Terttu Uusimaa, kun kyselin häneltä lukemista.

Terttu taisi olla lomittajana entisellä työpaikallaan?

Irja Virtanen Kenttäharmaita naisia

Ellei ole ollut mitään näkökulmaa aikaisemmin lottiin,

kirjasta saa aika hyvän kuvan sodassa mukana toimineista

naisista, sekä hyvistä että lottamaineen pilanneista.

Ihanteita täynnä olevat nuoret joutuivat arkitodellisuuteen,

olosuhteet karsivat turhat ruusuisuudet pois.

Hyvä kirja.

Patricia Cornwell Punainen usva

Muistan hyvin tätä kirjaa edellisen Cornwellin,

pidin sitä parempana kuin nyt lukemaani.

Tässä oli taas kaikki mahdollinen,

tuntui, että käveli vanhan kerrostalon lahonneella lattialla

vaarana oli pudota puuttuvien lattialautojen rakosista tuntemattomaan, huh!

Vähempikin minulle olisi riittänyt!

Richard Mason Meren huoneissa

Miksi ja miten tappaa kymmenien onnellisten vuosien

jälkeen puoliso, sitä pohtiessa vanhus palaa

muistoissaan nuoruuteen, sen voimakkaisiin

tunteisiin, ihmisiin ja niiden punosta auki keriessään

päätyy itseään armahtavaan lopputulokseen.

Hieman hämmentyneenä päädyin samaan.

Vaikuttava kirja.

Peter Sandström Sinulle, joka et ole täällä

Kuusi novellia, olo oli hiukan kuin piestyllä koiralla,

kun kirja loppui.

Jotenkin rujoja, kolhoja ihmisiä omituisessa elämässään,

olisi tahtonut pestä ja sukia hiukset,

paikata hiutimenneet, rikki kuluneet vaatteet,

tuulettaa tunkkaiset huoneet,

kirja (kirjailija) ei kuitenkaan antanut siihen mahdollisuutta.

En olisi talven pimeydessä lukenut,

nyt luin.

Kesälomalainen lähti Lohjalle ja tänään on ollut jo

ensimmäisen päivän töissä.

Ensi alkuun itkee ikävää, ei siitä pääse

mihinkään, että lasten lähtiessä on ikävä.

Sääksien pesillä on ollut iloittava jäljelle jääneiden 

siivittelyistä ja omatoimisuudesta ruokailussa.

Hiukan on tuntunut, etteivät ole saaneet siipien käyttöohjeita,

niin hassusti siivet taittuvat.

Viron pesällä Kaido irtoaa pesän pinnasta.

Nousee toisinaan hyvinkin korkealle. 

Kennokin yrittää hyvin syönyttä kroppaansa ilmaan.

Vaaran uhatessa maastoutuu Kenno naaras pesän pohjalle

ja Kaido, koirassääksi, tarkastelee, missä ja mikä uhkaa.

Marjaniemen Vuokko (Veikko?) on myös irrotellut itseään pesästä,

on kasvanut ja poseeraa komeana.

Mikäs on kasvaessa yksinvaltiaana.

Aidan laittajaa ei vieläkään kuulunut, puolivälissä heinäkuuta piti alkaa

aidan purku ja anturoiden valu.

Kuntoilu on saanut ainakin verenpainemittarin mukaan

tuloksia, toivon mukaan muitakin näkyy.

Olen pyöräillyt nyt säännöllisesti kuukauden.

Olo on hyvä.

Viimeistä lomaviikkoa viedään,

nautinnollisia elokuun päiviä!