Ainakin vielä on Suhomlinski voitolla

Vasili Suhomlinski 

1918- 1970

Vuotta ennen oman opettajanurani alkua loppui  

Suhomlinskin elämäntaival.

Jos haluat varmistaa tietosi, voit katsoa Hellströmin kokoamaa

selostusta.

Sain vuosia sitten käsiini hänen kirjansa "Sydämeni lapsille annan".

Olen lukenut, lainannut ja muutaman ostanut

ja lahjoittanutkin.

Vasili tuli mieleeni, kun kirjastonhoitaja antoi luettavakseni 

Maarit Korhosen kirjan Herää, koulu!

Hypoteesi: Ei ole Suhomlinskiä voittanutta.

Pitäneekö paikkaansa?

Saas nähdä, missä välissä otan lukeakseni tuon

lituskakirjan.

Meikä saa vastaansa pitkiä katseita, kun annan oppilaideni 

kuunnella musiikkia tehdessään harjoituksia.

Se auttaa heitä keskittymään, näin viimeisenä

vuotena lienee luvallista?

Kuulin muutama viikko sitten, että jollakin koululla 

oli ollut luokassa sängytkin (2 kpl).

Jee! Sehän oli minun luokkani vuosia sitten.

Sain sairaalasängyt, ostin uudet superlonpatjat, tein patjapussit

ja luokkani sai mennä patjoille (kaksi sängyissä ja yksi lattialla lisänä)

lukemaan. Ja meidän luokassa luettiin kirjoja!

Itse tuuletin patjat, se ei lisännyt siivoojan työtä.

Nyt kuulin asian kuin jonain ( lähes ) saastana.

Voi, suhomlinskilaisuus, mitä saikaan tekemään.

Omat oppilaat olivat tänään taas aivan ihanasti.

Hän, joka oli nakellut "nyppylätyynyä" eilen, kävi hakemassa

sen pöydän alta allensa, kun puhuin kuin Runeberg, 

miten tuollaiset asiat voivat auttaa itse oppilasta 

ja samalla koko luokkaa. 

Kolmosetkin 

jaksoivat päivän lopuksi kaksi tekstiilityön tuntia

olla innokkaasti työn touhussa.

He osasivat auttaa toisiaan, se oli mielestäni parasta!

Vai sanotaanko se nykyään: parhautta?

Tarvitsen luokkaani paremmat kaiuttimet

ja Hexan tuttu lupasi tuoda sunnuntaina sellaiset.

Arjen pikku enkeleitä, on heitä!

Kompastellaan yhdessä

Muistan paikallislehden mainoksen,

jossa myytiin eräliivejä tarjouksessa,

tarkoitus oli ollut myydä erä rintaliivejä.

Nyt töksähti Supermarketin mainoksen ilmaus

Sadonkorjuun juhlaa: Kokkaa kaaleista!  Jotenkin olen mieltänyt kaali sanan taivutuksen toisin. Mutta, mitäs tuosta, kompastellaan yhdessä. Eilinen ukkoslatauksella varustettu päivä oli väsyttävä. Hiukan 17 kolmasluokkalaista, jotka imivät kuin kuiva sieni koko olemiseni viimeisten tuntien aikana vaikuttivat asiaan. Reippaita olivat ja innokkaita. Tänään saimme isompien käsityön tekijöiden kanssa luokkaa parempaan kuosiin. Josko kohta voimme laittaa tavarat järjestykseen. Kun on kuvaamataito ja tekstiilityö samassa luokassa, on vaikea saada mielekästä järjestystä. Kun saamme vielä hyllyille säilytysrasiat, voin huokaista, ainakin hetken kaikki ovat järjestyksessä. Jopas kone päätti kiusata minua, olkoon! Vasemmalle kallellaan, eikös niin moni ole enemmän oikealle, jos sitten tasapainon vuoksi minä vasemmalle, ainakin nyt. Nyt menen perkaamaan punaherukoita ämpärillisen ja sitten on " Power Point "vuoro. Yksi huomisen tunti odottaa valmistelua.

Älä huijaa, Elar

Viron pesä kakkosessa poikaset ovat onnekkaasti kasvaneet,

pikkuveli Elarkin osaa esittää metsä kaikuen kalakutsua.

Aino sen taidon osasi heti alusta alkaen.

Nuorukaiset eivät osaa vielä kalastaa, muutoin ovat niin upeita.

Tässä Aino seisoskeli yhdellä jalalla, kun Elar tuli pesälle.

Siinä mallasivat samanmuottisiksi, Elar hiukan huijaa, 

toinen jalka on valmiina, jos tuuli keikuttaa pesäpuuta.

Kohta pesä hiljenee ja jäämme haikeana odottamaan kevään 

lumien sulamista ja pesille tulevia.

Tänään Irma-emo oli syöttänyt jo isoksi kasvanutta Elaria,

joko lieneen lähtö mielessä?

Nyt sataa, keitän teetä, kolme tunnin valmistelua on taas tehtynä.

Ai, ettenkö osaisi ilman valmisteluita, osaan toki,

mutta mielestäni lapset ovat ansainneet sen, että heidän 

persoonansa ja taitonsa huomioin ja valmistelen tunnit sen mukaan.

Maanantai-iltaa, vaikka kynttilän loisteessa, teetä juoden

ja Stingiä kuunnellen!

Tyyntä ja rauhallista viikonloppua

Viikonloppu oli lepoa, siivousta, ruuanlaittoa,

pyykin pesua, kuntoilua ja tietysti ensi viikon tuntien

valmistelua.

Sain Kaisa-keittäjältä kaksi isoa kesäkurpitsaa,

ihan itse kasvatettuja,

maistuivat "mannalta"!

Kiitos, Kaisa!

Tein kaksi isoa vuokaa kesäkurpitsalasagnea,

siis vehnäjauholevyjen tilalta kesäkurpitsan siivuja.

Maistoin, hyvää oli.

Kävin hakemassa Punnitse ja säästä- liikkeestä

intialaisia mausteita, samoihin mausteisiin

kyllästyy ja pelkään, että pian sitten kasvisruokiinkin.

Pakasteeseen laitoin kurpitsalasagnen

parin annoksen satseihin.

Ostin myös lisää hirssiä, tattaria ja kvinoaa.

 Pakastin myös kolme ämpärillistä mustikkaa.

On aamupuuron, olipa se sitten hirssi, tattari tai

kauraa, kanssa syötävää marjaa.

Tuula Karjalaisen Tove-kirja on mielenkiintoista luettavaa.

Välipalana olen lukenut Sari Luhtasen Linssit huurussa.

Nykyaikaistettua Hilja Valtosta, unta odotellessa voi miettimättä lukea.

SanomaPron palveluun olen ylen tyytyväinen, 

opettajan opas Suureen kertomukseen oli

viime vuosina häipynyt omille teilleen, enkä pitänyt ajatuksesta,

että toisen mokan vuoksi joutuisin tekemään

ylimääräistä työtä.

Vaan kustantaja olikin ystävällinen ja lahjoitti minulle

puuttuvan oppaan.

Lämmöllä tulen muistamaan alue-edustajaa ja koko

kustantamoa.

Hyvät muistot yhteistyöstä minulla on entisistäkin konsulteista.

Pyöräilin taas tunnin ja matkaa, olohuoneessa, kertyi

15 km. Työpäivinä olenkin vähemmän liikkunut.

Olen nauttinut aurinkopäivästä, ennustavat, että sellaiset

ovat vähenemässä, matalapaine on pysähtynyt

Suomen päälle.

Kun en jälleen voi laittaa soimaan You Raise Me Up,
soikoon Going Home.
Taitavia ovat.

Kaunista alkavaa uutta viikkoa, olipa se työtä
tai vapaa-aikaa!

Voihan henkselit, en paremmin sano!

Kouluissa pitäisi käyttää enemmän tietotekniikkaa,

ok, eihän se ole autuaaksi tekevä, mutta tämän päivän

lapsille niin kovin tärkeä heidän tulevaisuuden tarpeilleen.

Amen.

Siinäpä se sitten olikin.

Anteeksi lainaus, mummon piirtäjä,
tämä kuva oli niin sopiva
juuri nyt.

Verenpaine kohosi tänään.

Poikani oli putsannut, säädellyt, asentanut tietokoneen

juuri oppilaitani varten, kaikilla turvamausteilla,

- vein koneen koululle.

Oppilaita on koulussamme nyt n. 90, luokissa on vain yksi

 kappale tietokoneita,

tietty opettajan käyttöön sekin.

ATK-luokkaa ei ole, ei läppärivaunua siirrettäväksi

luokkiin.

Nyt olisi ollut kaupungille ihan ilmainen kone, edes yksi,

mutta atk-vastaavat eivät suostuneet laittamaan kaupungin verkkoon,

"Ei voi "kaikkia" koneita liittää kaupungin verkkoon!!!!!!!!"
Turvariski??

En olisi "kaikkia" ollut liittämässäkään, tuota yhtä vain,

että oppilaillani olisi ollut edes kaksi konetta tietojen etsimiseen, 

tekstin kirjoittamiseen jne vuonna 2014-2015.

Voi, uskotteko, vuoden 2013 opettaja, Kai-Ari Lundell, tai

opettajien ääni Kari Kinnunen,

että täällä jossain periferiassa ei opettaja saa edes omilla rahoillaan

ostaa tietokonetta oppilailleen? Oikeasti, uskotteko?

V. 2016 opettajien pitäisi opettaa koodaustakin oppilailleen,

ai, mitähän se mahtaa olla ja millä sitä toteutettaisiin, me vain

kuusenkäpyjä ladomme peräkkäin.

Itketti minua, atk-nainen ei edes kysynyt, mistä, kenen

laittamasta koneesta oli kyse.

Ei ollut yhtään asiallista, ystävällistä sanaa,

pyysin toistamaan, kun en uskonut korviani.

Verenpaine nousi ja silmät vesissä kuuntelin, kun oppilaani

sanoivat, eikö heidän puhelimiensa verkkoyhteyksiä voisi jakaa.

Olisiko mitään jakoa älyn käytölle?
Mitä tekevät he, jotka ovat vallan oikealla puolella,
puhuvat yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista,
todellisuus onkin sitten toisenlainen.

Mitä ihmettä tapahtui?

Pitäisiköhän twiitata vaiko kirjoitella tähän?

Lehdet netissä kyselevät, mitä ihmettä tapahtui

Ihmemiehelle?

Olisiko ihan "luonnollinen" syy,

ikää tulee hänelle, niinkuin meille jokaiselle

tavalliselle tallaajallekin.

Richard Dean Anderson on nyt 64v. ja näyttää

hyväntuuliselta kauppareissulla olevalta mieheltä.

Miltäs muulta pitäisi näyttää?

(kuva on lainaus , ei tietystikään omani)

Mielestäni minulle riittää, että olen huolissani omista kiloistani

( tyytyväinen nyt, kun viitsin pyöräillä melkein päivittäin tunnin

ja otan magnesiumia, vihreää teetä ja kahvia pillereinä!)

tai omien lasteni kunnosta. Se riittää.

Miksi pitäisi taivastella elämäänsä tyytyväisen ihmisen olotilasta?

Viikonloppu on kulunut yksin koulutöitä tehden, valmisteluja

äidinkielen ja matikan koko talven aikataulujen teon

kanssa.

Ruohon leikkasin taloyhtiön ja oman pihani kasvaneen

alueen.

Mustikoita sain parin piirakan verran naapurilta.

Hän toi myös kuhaa, fileroin (auts, siis minä)

sen pakkaseen. Sinne meni se toiseen piirakkaan

jäänyt mustikkarasiakin.

Olisipa kiva maistella piirakkaa ja katsella superkuuta,

mutta kanssasyöjää ei nyt ole ja se kuukin on

pilvien takana.

Kirjoja olen lukenut useitakin, luettelossa ovat lähes kaikki.

Viimeisestä lukemastani pidin

Sara Gruen Vettä elefanteille oli kuin kuumana päivänä mehukas,

 viileä granaattiomena.

Vanhan miehen muistelut päättyivät hellyttävästi.

Suurena rakkaustarinana markkinoitu 

Andrew Nicoll'n Rouva Agathen rakkaus

oli ihan luettava kirja, välillä ihmettelin, missä se suuri 

rakkaustarina on, loppu hyvin, kaikki hyvin.

Leslie Tentlerin Keräilijän paluu oli karmaiseva.

Onneksi Tentler osaa kirjoittaa mässäilemättä

raakuuksilla.

Naapurimaan pohjoisen tekstiä oli

Marianne Cederwall'n Tästä talvesta tulee musta,

Ei pärjännyt Åsa Larssonin tekstille,

siinä oli paljon samaa, mutta kehitysvaiheessa vielä.

Näin sen lukiessani koin.

Nyt olisi taivas pilvien peitossa, hiukan pieniä pisaroita sateli,

antaisi enemmän, maa on kuiva pitkän hellekauden

jälkeen.

Vaan ei sada enempää, eikä näytä sitä superkuuta.

Ei kaikkea saa, mitä haluaa.

Nyt ajattelin lukea Tuula Karjalaisen Tove Jansson

Tee työtä ja rakasta.

"Voi vielä paljon uskaltaa...", niin ajattelinkin,

elämä on elämistä varten, eikö totta!

Meillä on aikaa vielä

Kirpparilta ostamani perenna, elokuun asteri, on

alkanut kukkia.

Eipäs ollut ollenkaan huono ostos,

toivottavasti menee talven yli lumien alla.

Huomenna on veso-päivä, lukulaitteiden pussit

ovat valmiina luokan pöydälle laittamista varten.

Toivottavasti jokaiselle löytyy luettavaa,

ajatukseni on saada Kunnarit lukemisesta ja

diplomit matematiikasta jokaiselle

ensi talven aikana.

Järjestäjille on valmiina uusi kuva

kotitehtävien merkitsemistä varten.

Näin kuumana päivänä siinä lie kylliksi valmistautumista

alkavaan työrupeamaan?

Esimies laittoi tekstiviestin, klo 8.45-13 on yhteistä,

sen jälkeen voi mennä luokkiin.

Ei tarvitse tulla varemmin, jaa-a, mutta saako?

Kaikki kirjat on luettuna, pitäisi uusia lainata.

Sain Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla,

kolmanneksen siitä olen lukenut.

Se ei ole oikein unilukemista.

Juha Tapion Meillä on aikaa vielä:
( elämä on liian lyhyt kompastuaksemme pieniin
asioihin, ajattelisin. Lienenkö väärässä?)

Hyvä kesä, liikuntaa ja lämpöä

Mies, jonka syliin syöksyin taju kankaalla (v. 2004) sanoi

minulle ei.

Ja pakko on uskoa, luotan hänen ammattitaitoonsa,

luotin silloinkin.

Menneet muistot ovat poskiontelopunkteerauksesta ja

väylien avaamisesta.

Tuo viimeinen taas kuulolaitteen tarpeellisuudesta

juuri tällä hetkellä.

En tinkaa, kun tuloksetkin olivat ihan vielä

mukiinmenevät.

Kesä on ollut aivan ihana, lämpöä muillekin jakaa.

Suomipyörä sai Tunturista seitsemän vaihdetta

ja minä Heikistä, loman ajaksi, kaverin tien päälle.

Aivan mahtavaa on ollut kiusata itseä, vaikka onkin

ollut kuuma, melkein jokapäiväisellä lenkillä.

Aamuisin, kun lämpö ei ollut liiallinen, lähdimme lenkille.

Kylmää juotavaa ja tauot, kun asteet kävivät yli +25°C.

Rodopenkki sai kyytiä, laitoimme siihen viime kesänä teetetyt kolme

telinettä ja Orvokkituvasta ostamani miljoonakellot saivat

paikkansa.

Hyvällä hoidolla ne virkistyivät ja kukkivat kiitollisina.

Tämä perenna ilahduttaa joka vuosi yhdellä kukkavanallaan.

Kaunis.

Pioni kukki runsaasti, mutta heti sateiden tultua

kukat menivät rumiksi.

Rukolapiirakkaa on tehty ja syöty.

Välillä olen laittanut siihen sipuliakin.

Ilkka sai kauan suunnittelemani kortin,

Aitanginniemen hiekan kera.

Ilkka meinasi, ettei vaipoissa rapissut hiekka ollut

hänen historiaansa,

no, ainakin syntymäpäiväänsä edeltävänä

päivänä olin ollut uimassa siellä hiekkarannalla.

Sinä kesänä vesi oli todella lämmintä.

Tuo teksti oli kuitenkin kuin piste iin päälle.

Monenlaisia kortteja olen rustaillut.

Tämän parin ostin aikoja sitten

ja suunnittelin heistä korttia, nyt se toteutettiin.

Ruusuja pitäisi tuunata vielä.

Nämä kaverukset sopivat myös toisilleen,

löysin Vuorelan runonkin siihen.

Holzin filmiä löysin elämän päivien kulusta kertomaan.

Sisälle tein Tapestryn leimoilla koristelun.

Kokeilin tätä puumallia, ei ihan paha tämäkään.

Näihin "vuori"kortteihin liittyy jotenkin haikeutta.

 

Kortteja on kuvaamatta vielä,

Heikki valitsi itselleen yhden, mutta muistankos minä muuta kuin

sen ensimmäisen, mistä hän piti.

Lomaa on tasan viikko jäljellä, lämmintä ennustavat,

miten lapset jaksavat koulun aloittaa?