maanantai 25. toukokuuta 2015

Laula varpunen, laula

Kun puhdistin keväällä linnunpöntön ja sain
naapurin nostamaan sen takaisin koivuun,
odotin kirjosieppoa tulevaksi.

Aamuna muutamana huomasin varpusen änkeävän sinne.
Missä kirjosiepponi, uskollinen pesänvaltaaja
lirutuksineen,
eikö mihinkään voi enää luottaa!

Viime viikon sateiden jälkeen ympärillä näkyy viherrystä.
En haraa vieläkään pihaa, odotan, että koulu on ohitse ja 
kukaan ei pahennu, jos olen tukkoinen.
Nurmikosta nousee aina homeitiöitä ja poskiontelot ovat
täynnä allergista limaa, siihen on tulehduksen
helppo majansa rakentaa.

Papereita tyhjennellessäni työpaikalla vastaan tuli
viime syksyn pelisäännöt paperi, oi, voi, ovatpa tainneet
karata muistoista, muuten ei olisi ulkomuotoani,( muodot,
 hiukset), liikkuminen (kömpelö, hidas), ruokailu, harrastukset,
vakaumukseni, muisti (kenellä muka parempi!)
joutuneet tulilinjalle.

Niimpä, taidan olla kohta 68v., eikö sen ikäisillä ole
ihmisarvoa, oikeutta olla omanlaisiaan?

No, ehkä en niin kovin kaihoile takaisin.
Miten se menikään "se säilyy, mikä on hyvin suolattu",
kukahan sen mahtoikaan sanoa?
Siis säilyminen on taattu.


Niin, taisivat arvostella totiseksikin,
onhan meitä moneksi,
toiset naama hankona ja toiset enemmän
peruslukemilla,
Luojan luomia itsekukin.

Viimeksi sain kirjastonhoitajalta luettavakseni
Doerr'in Kaikki se valo jota emme näe.

Pitkästä aikaa mieluinen luettava, harmi, loppui niin pian.

Todistukset on numeroitu, naputtelen vielä W:n kanslistin käytettäviksi.
Ei enää koskaan tarvitse arvioida kenenkään lapsia,
ei käytöstä, ei aineosaamisia.
Huoh, helpottaa.


Viron pesillä on poikasia hiirihaukoilla, valkopyrstömerikotkalla,
kaulushaikaralla ja mustakurjella.
Sääkset hautovat vielä, ainakin viikon saamme odotella
kuoriutumisen ihmettä.

Oppilaani olivat loistavia veteraanipäivän esityksessä,
ovat saaneet siitä kiitosta vieläkin.
Kävimme myös S-vireessä esiintymässä,
katsojat olivat liikuttuneita, esiintyjät vaikuttuneita.
Muistavat varmasti Kirjeet kulkevat esityksensä.

Syysleimu on vallannut kukkapenkin, ei pysy edes 
reunalaudoituksen sisässä, työn loputtua villiintymiselle
on laitettava rajat.

Griegin sävellykset kiehtovat aina, niissä on jotain
utuista, iloa ja kaihoa, keveyttä ja vakautta.