Emmehän unohda "valkoisia pilkkuja"?

Eilen mieltäni ilahdutti serkkuni lähettämä kuva,

digiaikaan hautausmaalta suoraan puhelimeeni,

tietysti.

Mieltäni on painanut pitkään se, etten ole muistanut

omalta osaltani huolehtia äitini vanhempien haudasta.

Nyt sain tilinumeron ja laitoin pientä maksua hänelle,

joka omien vanhempiensa haudan vieressä olevaa

hoitaa. Suurkiitokset, Eevi, monista kukkasista,

kasteluista.

Ja tietty lämpimät kiitokset myös tästä kuvasta, jonka ystävällisesti lähetit.

Raahen pappa oli hän, joka antoi minulle
Pearl S. Buck'n kirjan Hyvä maa

ja aukaisi 15-vuotiaalle uuden,

erilaisessa kulttuurissa asuvien maailman.

(Huom. melkein 60v. sitten.)

Tänään ilahduin prof. Lauri Järvilehdon kirjoituksesta:

https://ajattelunammattilainen.fi/

Äly hoi älä jätä – tolkkua digihuumaan

Uudet opsit, vanhat ja uudet materiaalit, vanhat ja uudet opettajat,

jossain on luokkia tabletteineen, jossain luokkia, joissa on vain yksi

tietokone opettajalle,

jotta voi Wilmaan merkata hyvät ja huonot uutiset kotiin.

Hellyydellä muistan viimeisiä oppilaitani,

hymynkare suupielessä, 

kun he kertoivat opettaneensa seuraajalleni,

miten he voisivat paremmin oppia,:

powerpoint-esitykset, milloin oppilaiden tekemät, milloin opettajan,

videoiden katselu opetettavasta asiasta,

esitelmien teko tietokoneella, kuvien haku netistä,

niin, se oli ollut oppilaiden mielestä heitä auttavaa, innostavaa.

Kolmas ilonaihe on kuudensien siskonrusettisukkien valmistuminen.

Ne ovat lähdössä Saksaan, S:lle, joka sai molempien 

rintojen poiston ja hoidot ovat parhaillaan menossa.

Neljäs ilonaihe on omenapuiden tyhjät oksat,

 nyt kaikki hillottava on rasioissa. 

Poikieni ystävä käy tänään ohimennessään

hakemassa omena- ja karpalohilloa.

Viides ilonaihe on onnentunne, jonka ystäväni jätti

käydessään hirvijahdista välillä luonani.

On ihmeellistä, että voi tuntea hellyyttä,

rakkautta, antavansa, saavansa kaikkien maailman 

kurjuuksien keskellä.

Helvi Juvosen runo Valkeat pilkut:

"On onnellista tietää,

miten Jumala karhua rakastaa,

ja saukkoa, ilveskissaa,

ja mäyrää ja oravaa,

ja pöllöä tupsupäistä,

joka yöhön häviää,

ja västäräkkiä pientä,

jolla kauaskatsovat silmät on,

ja punaista kärpässientä,

siinä valkeita pilkkuja on."

Meistä jokainen hyvä sellaisina kuin olemme/olemme olleet,

kärpässienikin valkeine pilkkuineen,

myrkyllisenä, luonnossa sillekin oma paikkansa.