Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon tai vähän
Viimeksi, käydessäni kotikylässä, pohdin, kävisinkö
ensimmäisen opettajani luona,
no, se jäi käymättä.
Nyt en enää voikaan.
Olisin kysellyt silloin niistä muistoista,
joita hän vielä "tietokoneeltaan"
olisi voinut palauttaa keskusteluun.
Kuinka vanha olisit,
jos et tietäisi ikääsi?
Satchel Paige
Itse ei muka huomaa vanhenevansa, huijausta tietysti,
mutta, kun nuoremmat täyttävät vuosia,
ihmettelee vuosien kulumista.
Tässä kortti nuorelle miehelle.
Tausta
ja sisus.
Tässä jo hieman aiemmin tehty osanottokortti.
En ole 3D:n ystävä, kokeilin hieman bligblingiä,
käynee?
Päivänsankareita on syksylle siunautunut useampiakin,
testasin stansseja.
Stanssit olen ostanut Piian Räpellykset puodista.
Ihaniahan ne ovat, mutta hintavia.
Lukulaitetta käyttäessä ei oikein voi kuvata lukemieni kirjojen
kansia, joten tässä netistä lainattuna viimeisin:
Donna Leon Kasvot kuvassa.
En ihan parhaimpana Leon kirjana pitänyt, luin
unilukemisena.
Parina yönä mittarilukemat ovat menneet pakkaselle,
naapurin vaahterakin pudotellut lehtiään.
Koivut ja pihlajat ovat lehdettömiä.
Viime viikonloppuna lapioin maasta "pikku veijo"-pensaan juurakoita,
ystäväni Paula sanoi tarvitsevansa niitä ja minulla se
olikin kasvanut liian suureksi pensaaksi.
Ikean kassiin juurakot ja näin saavat uuden elämän
tonttien välisellä alueella.
Toivottavasti venäjän mustajuuret alkavat ensi keväänä,
samaan nurkkaukseen laitoin Imandra-mustaherukan
pensaan alkuja.
(Venäjältä sekin alku aikoinaan.)
Isäni toi pistokkaat Apukan koeviljelyasemalta
ja vanhimmaiseni sai rippilahjana pensaan alun.
Paremmin on säilynyt kuin joku seteli, vai?
Yöllä valvoessani kävin katsomassa, näkyisikö
niitä ihasteltuja revontulia,
eikös mitä, tähtiä näin,
Aaronin sauvan tunnistin, se riitti.
Vähän on paljon.
